Hiljaa hyvää tulee sanotaan ja jotkut neuleet vaan odottavat sitä oikeaa hetkeä puikoille. Varastoissani omaa hetkeään on odotellut Austermanin Kokon-lankaa jo parisen vuotta. Hetkeä ja oikeaa mallia. Ravelrystä löysin jossain vaiheessa Bianca's Jacket -nimisen jakun, jonka ohje oli ilmestynyt jo syksyn 2006 Interweave Knitsissä. Viime elokuussa taisi lehdellä olla pdf-mallit tarjouksessa ja lunastin sen itselleni.

Syksy meni jotenkin neulelamassa. Neulominen ei maistunut ja opiskeluun liittyvä harjoittelu imaisi energiat täysin. Tammikuussa harjoittelun loputtua piti alkaa armoton rästitehtävien tekeminen, mutta ha -  olen vaan neulonut!

Bianca's jacket alias Olki-jakku. Lanka Austermanin Kokon 100% silkkiä, kulutus 570 grammaa. Koko 49½" ja puikkoina käytin 4½ ja 5 millisiä Denisen vaihtopäitä.

Olki-jakkuun tuli alkuperäisestä ohjeesta poiketen tehtyä muutamia muutoksia. Helman tein suorana, vartaloa pidensin kun lankaa oli käytössä runsaasti ja kaula-aukkoa sävelsin pienemmäksi. Ja sitten tietysti napit alas asti. Jakku on juuri oikean kokoinen ja neuloja puhkuu tyytyväisyyttä.

Olki tuli mieleen sekä langan värityksestä, että raakasilkkilangassa olleista roskista. Melkoisia korsia sai välillä poimia pois ja kotona huomasi kyllä missä olen neulonut. Onneksi ei ole valkoisia sohvia...

 

Vaaleanpunainen ja Hello Kitty. Hmmm...

Ei kyllä ihan ensimmäisenä tulisi mieleen ryhtyä oma-aloitteisesti ja pyytämättä tekemään noilla ehdoilla päiväpeittoa, mutta kun kerran pyydetään, niin sitten...

Kummitytsy on siis tullut sellaiseen ikään, että on jo oma huone ja iso sänky. (Iso tarkoittaa siis 90*210 cm kokoista laidatonta vuodetta.) Ja se iso juttu on tällä hetkellä sitten nuo Kittyt! No, näillä eväillä lähdin suunnittelemaan päiväpeittoa joululahjaksi. Kitty-kankaathan ovat kiven alla Suomessa ja Jyskistä ostin sitten 5 metrin pakan tätä pienikuvioista. Vaihtoehtona olisi tietysti ollut isokuvioinen pussilakana, mutta mielestäni sen kangas ei ollut mitenkään laadulla pilattu. Päivä siis paistoi turhan hyvin läpi valkoisista kohdista.

Alemmassa kuvassa olen yrittänyt mallata peittoa niinkuin se kuuluisi olla kapeassa sängyssä. Keskiosa on siis sängyn päällä ja vinoruudut jäävät roikkumaan reunoille.

Isoja palojahan nuo olivat, mutta aikataulu oli kaiken muun elämän ohessa sen verran tiukka, että kiireksi veti. Peitto on kooltaan 140*240 cm ja on tikattu koneella. Taustakangas on kokonaan Hello Kitty -kuvioista, joten peittoa voi pitää myös toisinpäin.

Joulusta alkaa olla kohta kuukausi aikaa, joten olisikohan jo aika kirjoittaa itsetehdystä lahjasta? Tai mennäänpä ensin vähän vanhempiin tilkkutöihin.

Tilkkutyökiltamme tekee aina silloin tällöin pieniä tai isompia töitä johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen. Itse innostuin keskospeitoista joskus 10 vuotta takaperin ja taisin Nuppupeitto-yhdistyksellekin lähettää useita kymmeniä. Viime syksynä killassa otettiin urakaksi ommella TYKS:n keskolaan näitä pieniä peittoja. Aika monen kiltalaisen rakkaat ovat nimittäin viettäneet elämänsä alkutaipaleen osastolla 413. Saimme myös vinkin, että kuvoosinhuput voisivat olla tarpeen. Kuvoosinhuputhan ovat keskokaapin päälle tarkoitettuja "pimennyspeittoja".

Sain aikaiseksi ja kasaan n. 16 keskospeittoa ja 1 kuvoosinhupun. Peitot olivat kooltaan 40x40 - 60x60 senttisiä, kuvoosinhuppu 85x100 cm. Olen näitä ommellut pikku hiljaa vuosien varrella kaappiin jämäpaloista ja välitöinä. Nyt syksyllä taisin ommella vain keskeneräiset valmiiksi.

Toivottavasti nallet löytävät joskus omistajan!

Joulun alla pääsimme viemään peitot osastolle ja saimme myös pienen esittelykierroksen käytävällä. Huoneisiin ei ollut tietenkään mitään asiaa mennä. Osastolla oli myös hoidettava (, ja on edelleen,) kaikista pienin sukulaiseni. Sain kuulla myöhemmin, että neiti oli eri käytävän varressa kuin mihin pääsimme. Myös kummityttöni vietti 4 vuotta sitten ensimmäisen kuukautensa osastolla, mutta pääsi kotiutumaan jo alle 2 kiloisena.

Tänä keväänä ommellaan sitten iloisia lakanoita osastolle!

Huomaan itsessäni piilevän jonkun sortin tuuriompelijan. Saattaa mennä vuosi tai parikin ettei ompelukone juurikaan kiinnosta, mutta sitten sillä paahdetaankin yömyöhään asti. Tilkkuihin tai muihin ompeluksiin liittyvät tilaustyöt saattavat siis roikkua odottamassa vuoroaan ilman minkäänlaista omantunnon kolkutusta vuosiakin. Nyt niitä tuntuu vaan kerääntyneen jo sellainen jono, että oli vanhimmasta päästä pakko alkaa tekemään.

Juu-u! Pannulappuja vanhalla mallilla. Mutta kun kerran pyydettiin. 90 käännettävää kulmaa ja aika monta pääteltävää langanpäätä. :)

Taisin aloittaa joskus alkusyksystä, kun osassa väritys ja aiheet ovat kovin sadonkorjuuseen painottuvia. Värit eivät näytä olevan kyllä sinne päinkään kuin pitäisi, mutta se on se vuodenaika...

Langat, neuleet ja virkkaukset ovat täällä jääneet jo pölykerroksen alle. Opiskeluihin liittyvä työharjoittelu vie reilun 10 tuntia arkipäivistä ja blogikissa sairasti pari viikkoa aika perusteellisesti. Toipilaana vieläkin, mutta jaksaa sentään jo syödä jotain itse.

Luullakseni näette seuraavassakin blogauksessa jotain tilkkutöihin viittaavaa. Niitä deadlineja kun tuntuu tulevan vastaan useampiakin...

Tilkkukiltamme piti tänään kurssin ja aiheena oli ommellut "narukorit". Itselläni oli koreista hieman erilainen ennakkokäsitys, mutta nämä olivatkin tosi helppoja ja addiktoivia ommeltavia. Työtä ei meinannut malttaa keskeyttää edes teetauon ajaksi. Kurssin opettaja kyllä totesi heti alkuun etteivät nämä ole varsinaisia tilkkutöitä, vaikka kangasta, ompelulankaa ja -konetta tarvitaankin.

Korkeampi kori on n. 15 cm korkea ja 25 cm leveä, matalamman halkaisija on 30 cm. Korkeampi söi sisuksiinsa 20 metriä uppoavaa 4 mm purjenarua ja matalampi 15 metriä 5 millistä. Narut päällystettiin vinoon leikatuilla kangassuikaleilla ja ommeltiin kerros kerrokselta kiinni toisiinsa siksakilla. Kiltakaveri toi mukanaan 2 kappaletta 250 metrin narukelaa ja jäljelle jäi vain tyhjät pohjat.  Pidin paljon kurssin annista ja nauru pidensi taas ikää huimasti!

Käväisin eilen isännän kyydissä Tampereella päiväseltään ja juoksin siellä lankakaupat läpi. Saalis jäi lopulta melko pieneksi. Olen ilmeiseti tullut hyvin, hyvin krantuksi, saavuttanut lankavarastoissani jonkin kyllästepisteen tai tullut vihdoinkin järkiini. Ylempänä korissa makoilee Lankaideasta kotiutunut JitterBug-vyyhti, jonka kavereiksi ostin yhden vihreän Mandarin Classic -kerän ja Aili Jokiselta 2 Cotton Lux -kerää, nekin vihreitä. Vihreät puuvillalangat täydentävät tämänhetkistä projektiani, josta vihjettä alakuvassa.

Tätä projektia varten on tarvinnut toki jo vähän värjätäkin lankaa kun sopivia sävyjä ei ollut helposti kädenulottuvilla. Vihreät sävyt ovat jotenkin hankalia värjäyksessä ja siksi ostin vielä lisäksi vähän kellanvihreitä sävyjä. Omista värjäyksistä tuntuu tulevan harmahtavampia kuin haluaisin.

Lankana Novitan Tennessee ja väreinä Semitonen reaktiivivärit. Sävyt on saatu lisäämällä vyyhdit vähän eriaikaan samaan liemeen.

Lupasinko viimeksi jotain pettymyksiä aiheuttaneita neuleita? No okei!

Tämän piti olla Raspberry Beret -baskeri (Rav. linkki) Gjestalin Bris-langasta, mutta tästä tuli kastelun ansiosta vain löysä mytty. (Ja myssyn ainoa lisäysvirhekin loistaa kuvassa!) Ohje oli siis nopea neuloa, lanka ihan ok ja baskeri sopivan kokoinen ja napakka. Kastelu teki langasta jotenkin mahdottoman löysän ja neule venyi kokoa runsaasti. Kyllä se varmasti olisi ihan päässä pidettävä jos pujottaisi kuminauhan resoriin, mutta en tykkää siitä että neule vaan roikkuu ja nuolee päätä. Yöks!

Lacy Baktus ei aiheuta mitään muuta muristavaa kuin että lanka ja oma kaulani eivät vain sovi yhteen! Ei vaikka huivi on uinut huuhteluaineessa. Tai siis huuhteluainevedessä. Lankana oli Regian Hand-dye Effect. Joululahjapakettiin, kenties?

...osaakohan sitä enää tänne kirjoittaakaan kun viimeinen päivitys on ollut, hmmm, 3 kuukautta sitten? Apua! Elämä vaan vie joskus mukanaan ja silloin on ehkä parempi keskittyä siihen ollennaiseen. Kuten esimerkiksi kuuntelemaan ja tunnustelemaan omaa oloaan. Joka muuten on nyt harvinaisen hyvä! Outo tunne...

Onnistuneen neuleen jälkeen kynnys esitellä omia tuotoksiaan tuntuu kasvavan. Ainakin jos tuntuu siltä, etteivät ne ole niin onnistuneita!

Olin hautonut Noro Kureyon Sock -lankaani laatikoiden kätköissä vuoden verran. Välillä kaivanut esille ja paijannut. Silitellyt ja kehunut kauniiksi. Kuiskutellut "Kyllä sinusta tulee vielä jotain hienoa isona!" etiketille. Ajattelin että lanka tarvitsee arvoisensa aloituksen ja saa hyvän alun vanhoista perinteistä.

Mustikkasukat saivat innoituksensa ja silmukkamäärät Faith A D:n Noro Stripe Socks ohjeesta, mutta tein kantapään, kiilakavennukset ja kärjen omasta päästä. Puikot 3 mm, jalka 40 ja langankulutus suunnilleen 70 grammaa. Neuloin raidat samalta kerältä kerän ulko- ja sisäpuolelta. Kummassakin sukassa raidoitus meinasi suhraantua nilkassa.

No, miksi nämä eivät sitten tunnu niin onnistuneilta? Omat odotukset olivat ehkä liian korkealla 18 €/kerä maksaneesta langasta. Itselleni ei sattunut solmuja tai lanka ei katkennut kertaakaan, mutta en minä Noroon kyllä ihastunut! Parasta langassa olivat värit ja niiden vaihtuminen sekä raitojen muodostuminen. Resorit lörpsähtivät jo kun kokeilin sukan sopivuutta jalkaan ja varret valuvatkin raitamakkaroiksi alas. Ehkä minä vaan en ole sukankutoja? Ja ehkä tämä Noro-virus on taltutettu?

Lisää pettymyksiä tuottaneista neuleista seuraavassa vuodatuksessa...

Täällä on kommentointilaatikot pursuilleet ihania viestejä. Kauniit kiitokset kaikista! Oman kommentoinnin kanssa on aina vähän niin ja näin, ja täälläkin käyn kurkkimassa melko harvoin. Kaikki kommentit kuitenkin lämmittävät mieltä ja saavat hymyn aikaiseksi. Kiitos!

Toukokuussa tein isännän työmatkan siivellä pyrähdyksen pääkaupunkiseudun lankakauppoihin. Löysin Vihreästä Vyyhdistä kivan tuntuista bambu-puuvillalankaa joka sattui olemaan vielä tarjouksessakin. Ravelysta tein myöhemmin vielä havainnon, että lanka on luomua. Aina vaan parempi!

Malli on Knittyn Radiate ja lanka OnLinen Linie 39 Summer (70% bambua, 30% puuvillaa, 50 g = 100 m). 4 puikoilla tikuttelin suurimman koon. Langankulutus 660 g. Kaarrokketta jouduin tekemään muutaman sentin pidemmäksi ja hihat tein suosiolla pitkiksi. Neuloin ne ohjeesta poiketen suljettuna neuleena nurjalta puolelta. Neuloessa hihat tuntuivat ylhäältä melko ahtailta, mutta kun tiesin bambun venyvän käytössä, ei paniikkia syntynyt.

Neuletakin nimesin Gerberaksi kun gerbera on joskus suomennettu sädelatvaksi. Värikin oli aika osuva. Ja kyllä. Se on tällä hetkellä lempparineuleeni ja kovassa käytössä. Kaula-aukkoon jouduin tänään virkkaamaan silmukkarivin kun alkoi olla jo vaara olkapäiltä alas valahtamisesta. Lanka on melko lohkeilevaa ja nostetut oikeat silmukat saattavat tarttua kiinni ylimääräisiin kohteisiin. Eilen olin muistaakseni jumissa käsilaukkuni vetoketjun kelkan kanssa...