Peiliin katsoessa huomaa, että on jo marraskuu. Kaikki kesällä karttunut väri on kadonnut poskilta ja vedestä on tullut iholle vihollinen. Väkinäinen hymy näyttää irvistykseltä. Jouluun on alle 50 päivää ja ahdistaa. Opintojeni oli määrä loppua jouluna 2010. Kurssit ehkä loppuvatkin. Samoin loppuu opintojen rahoitus. Minä vaan en valmistu vielä silloin. :´( Opinäytetyöstä on tullut melko iso kirosana syksyn aikana.

Sitten mukavampiin aiheisiin. Ja varoituksen sana: nyt on tulossa tosi pitkä postaus. Paljon neuleita.

Toukokuussa ensimmäisen lämpöaallon myötä aloitin villatakin neulonnan. Sellaisen, joka ajaisi lämmöllään välikausitakin vaatimukset. Otin avuksi Knittingfoolin neulegeneraattorin ja loput sävelsin matkan varrella. Välillä vähän purettiin, kun mallitilkun mukaan lasketun ohjeen mukaisesti olisi alle mahtunut ainakin 2 toppatakkia.

Malli oma, lankoina kaarokkeessa kahden rivin raitoina Dropsin Delight väreissä 01 ja 10, muuten King Colen Merino Blend DK. Puikot 3½ ja 4 koko XXL. Lankaa kului kaarokkeeseen 130 grammaa, eli kumpaakin sävyä vähän toista kerää ja loppuun takkiin Merino Blendiä tasan 10 kerää. Lopputuloksesta tykkään ihan hirmuisesti ja olenkin pitänyt takkia paljon. Vaikka Merino Blendin vyötteissä lukee anti ticle, en pysty neuletta käyttämään paljaalla iholla. Mutta minä olenkin melko herkkä villan suhteen.

Elsewheressä viehätti eräänlainen rentous ja muunneltavuus. Näytti todelliselta lohtuneuleelta*. Varastoissani oli muhinut neuleen tiheyteen osuva lanka ja päätin osallistua Ravelryn Syyslämmin KAL -yhteisneulontaan sillä.

Malli Elsewhere, lanka Schoeller+Stahl Cornwall, sävy tutuksi käynyt kissanoksennus* ja kulutus 12 kerää. Puikot 5 mm ja hukkaan heitetty aika alle 3 viikkoa. Brrhh, vieläkin menee kylmänväreet kun ajattelen lopputulosta. Kamala, kamala, kamala. Lanka on iholla järkyttävän karheaa ja nuo etulepareet jos jättää auki, näyttää vähintään viimeisillään tiineellä olevalta norsulta. Ainoa hyvä puoli tässä neuleessä on se, että lankalaatikoihin tuli tilaa 12 kerän verran. En oikein tiedä mihin tämän lykkäisin pois kiusaamasta. Uffin tai pelastuarmeijan laatikot houkuttaisivat, mutta voinko olla niin julma, että siirrän ongelman muiden niskoille?

Saroyan oli puolestaan oikea ihanuus! Lankana käytin Wollmeisen 100% WD  Jultomtea, jota kului koko vyyhti eli vähän yli 150 grammaa. Puikot olivat 3½ milliset. Tein huiviin 11 lisäysmallikertaa ja 15 keskiosan toistoa. Tykkään huivista ihan hirveän paljon. Lanka on ihana, väri on vieläkin ihanampi ja huivi ei kutita yhtään paljaallakaan kaulalla.

Viime aikoina on ollut tavoitteena vähentää lankavarastoja. Aika paljon olen lankoja myynyt ja vähän myös neulonutkin. Ei puhuta niistä ostoista nyt mitään! Tällä hetkellä mennään jonkinlaisessa tasapainossa. Varastot eivät ole tänä vuonna ainakaan paisuneet entisestään. En kyllä käsitä mikä noissa muutamassa kerässä ja vyyhdissä muka voi painaa 25 kiloa?

Vuoden 2008 kesälomamatkamuistolanka  Mirasol Yarn Cotanani on syönyt 60% puuvillaa ja 40% -merinovillaa. Selailin Ravelryssa langasta tehtyjä projekteja ja RosiG:n Scrunchable Cowl (rav.link) jäi jotenkin ohittamattomalla tavalla mieleen. Itsellä on huivien kanssa aina se riski, että ne jäävät jonnekin kahvilan sohvalle tai pukukoppiin lojumaan. Ajattelin kokeilla siis kauluria.

Scrunchable Cowl söi lankaa 2 vyyhtiä, eli 100 grammaa. Puikot olivat 4 milliset ja lopputulos ehkä hivenen niukka. Vielä en ole kauluria uko-olosuhteissa testannut. Aikaa tähän työhön ei tuhraantunut kuin hetki.

Opinnäytetyö tosiaan syö nyt aikaa ja hermoja. Aihe on tuttu, käytännön työ tehty ja kirjoittaminen on sitten jotenkin niin syvältä ja vaikeaa. Olen yrittänyt keksiä itselleni kaikenlaisia ehtoja ja kieltoja, että mitä ei saa tehdä ennen opparin palautusta ja mitä saa tehdä sen jälkeen. Yhtenä porkkanana olen pitänyt sitä, että mitään kivaa neuletta ei saa aloittaa tai tehdä ennen palautusta. Perussukkia ei omissa laskuissani lasketa kivaksi neuleeksi ja syksy on täyttynytkin sitten sukkasulkeisista. Sukkiskampanja Tyksiin olen neulonut miesten perussukkia erilaisista jämälangoista.

Pienimmät noista on kokoa 40 ja suurimmat taitavat huidella 44-45 tienoilla. Yhdet lähetin mieheni kaverin varpaita lämmittämään, kun sattui kesällä mainitsemaan villasukkatarpeestaan. Toiset oikealta ovat Adelheidin Dude & Dudette sukat ja ne on neulottu Nallesta.

Mitähän vielä? Tiskirättejä lähti Kaisan polttaritakkiin melkoinen pino, mutta niistä ei ole kuvia enää tallella. Jokohan on kaikki neuleet raportoitu?  Neuleita ei ole työn alla eikä tulossa pieneen hetkeen. Tämänkin postauksen perimmäisenä syynä taisi olla opparin välttely... Päätän siis puolivuotiskatsaukseni tähän!

* Lohdutusta on kaivattu, sillä vieläkin asiaa ajatellessa pyrkivät kyyneleet silmiin. Blogikissa Tohveli jouduttiin nukuttamaan, kun vatsaontelosta löytyi levinnyt haimasyöpä. Tänään olen sytyttänyt muistokynttilöitä usean edesmenneen sukulaisen lisäksi myös murusellemme.

Heinäkuussa syntynyt pikkuveljeni kuopus vietti viime sunnuntaina ristiäisiään. Koska serkut ja isoveikka olivat aikoinaan saaneet tädiltään lahjaksi tilkkupeitot, ei Lenniäkään jätetty ilman!

Nallepeiton kankaat löytyivät varastoistani. Ainoastaan taustakangas ja vanu täytyi kipaista hakemassa lähikangaskaupasta. Muutamia kankaanpaloja käytin ihan loppuun asti, mutta kovin suurta lovea laatikoihin ei syntynyt.

Kokoa peitolle tuli n. 120x120 cm. Blokit olivat sen verran suuria, etten tehnyt niiden ympärille enää erillisiä kehyksiä. Peitto on tikattu koneella tiukan aikataulun vuoksi.

Paljon on neuleita syntynyt viittä vaille valmiiksi. Pikkuhiljaa tässä yritän niitä viimeistellä. 1 huivi on pingotuksessa ja 2 paria sukkiakin on tänään päätelty. Toivottavasti palaan asiaan vähän nopeammin seuraavalla kerralla...

Lankavarastoja läpikäydessä iskee joskus tuskastuminen päälle. Kaikenlaisia tuliaislankoja ja sulovilenismin riivaamana hankittuja "löytöjä" sitä tuleekin vastaan. Prahastakin tarttui pari vuotta sitten mukaan vaaleanpunaista kovaa puuvillalankaa sotkuisissa kerissä. Sain vähän aikaa sitten neulovalta ystävältäni kerintälaitteen lainaan ja langat vähän helpommin käsiteltäville kerille. Ravelryn tietokannasta etsin langan ominaisuuksille sopivaa mallia ja päädyin lopulta ihan tutun ja turvallisen Ullan malliin.

(Ja miksiköhän tuokin kuva on otettu ihan vinosti?)

Vaapukka on ylhäältä alaspäin neulottava n. 110 cm pitkälle tytölle sopiva tunikapaita. Kaulusta muotoillaan lyhennetyillä kerroksilla paremmin istuvaksi. Lankana oli siis tsekkiläinen mysteerilanka MarLen-nimiseltä valmistajalta. 100 g sisälsi metrejä 330 ja neulottiin 2½ ja 3 puikoilla. Lankaa olisi riittänyt vielä pidempäänkin helmaan, mutta kyllästyminen iski. Kokonaiskulutus oli hieman päälle 240 grammaa. Lisäsin satiininauharusetin helpottamaan etukappaleen tunnistamista päälle puettaessa. Toivottavasti tämä löytää pian omistajan kesäpaidaksi.

Oikea väri on sitten jostain noiden kahden kuvan väliltä. Arvon täällä tarvitsenko paremman kameran vai käyttäjäkoulutusta nykyisen pokkarin käyttöön. En vaan osaa kuvata tai korjata värejä oikein.

Kevät (tai lääkityksen säätö lähemmäksi oikeaa) on saanut lankavarastojen penkomisen lisäksi aikaan pienimuotoista kaipuuta järjestykseen. Ärsyttää kaivaa neulepuikkoja niiden säilytykseeen varatusta muovikassista, kun joka kerta ne pitää kuitenkin kaataa pöydälle tai lattialle, että löytyisi oikean kokoiset tai oikea määrä puikkoja. Aaarrghhhmurr!

Sinikukallinen on yhtenä aurinkoisena iltapäivänä itselleni ompelema ja vihreäruudullinen pari päivää nuorempi sekä vähän korjatumpi versio puikkorullasta. Noihin mahtuu sukkapuikot ja virkkuukoukut järjestykseen pakkauksissaan. Kunhan vaan muistaa laittaa paikoilleen käytön jälkeen...

Huolestuttaa huomata neulovansa vain pieniä ja nopeita neuleita. Täällä syntyy pipoja, sukkia ja tumppuja, vaikka oikeastihan olen paita- tai jakkuneuloja. Onko paidanneuloja mennyt nyt ihan vallan tärviölle?

Pidän todella paljon Villapeikon suunnittelmista neuleista ja Mustikka-pipon nähtyäni pääsi se heti todo-jonon kärkipäähän. Ensin kokeilin varastojen kätköistä löytyvästä langasta.

Novitan Cloudista neuloontui 3½ ja 4 puikoilla pieni pipo, johon kului n. 55 grammaa lankaa. Tavoittelin koon L pipoa itselleni, mutta tuli arviolta S kokoinen. Mallissa koolle L on käytetty worsted-paksuista (20 s/10 cm) lankaa ja Cloudille annettu tiheys on aran-vahvuinen (18 s/10 cm). Minä sitten ilmeisesti neulon tosi tiukkaa. Myssy löysi kyllä uuden osoitteen hyvin pikaisesti Varsinais-Suomen Sytomyssykeräyksestä.

Pieneksi jääneen punaisen jälkeen yritin uudestaan toisella, oikeasti paksummalla aran-vahvuisella langalla.

Katian Merino Sport oli aivan ihanaa neuloa ja palmikotkin näyttävät muhkeilta. Tästäkin tuli ihan pikkuisen liian kapea, mutta pituutta on sitten puolestaan sentti pari liikaa. No, mahtuu ainakin hiukset takaraivolle hainhampailla kiinni. Mustikan väriseen pipoon kului lankaa 72 grammaa ja puikot olivat 4½ ja 5. Mitä tästä siis opimme? Taitaa tuo pääni olla kohtuullisen iso ja jos kolmas pipo tällä mallilla on syntyäkseen, taidan lisäillä ympärysmittaan muutaman silmukan lisää...

Sitten päästä varpaisiin. Markka värjää aivan syötävän ihania lankoja, jotka katoavat kaupasta nopeammin kuin Wollmeisen langat konsanaan. Satuin olemaan joulukuussa oikeaan aikaan liikkeellä ja onnistuin saamaan vyyhdillisen herkullisen oranssia sukkalankaa. Lanka ihan huusi haluavansa ryhtyä kurpitsasukiksi.

Ja siinä he nyt ovat! Mun pikku kurpitsaiseni. Little Pumpkins-sukat nielivät 70 grammaa lankaa ja valmistuivat 2½ puikoilla. Oma jalkani on kokoa 40. Mallista käytin oikeastaan vain kaaviota, ja jos totta puhutaan, jouduin sitäkin ihan pikkuisen muokkaamaan. Sukkien ohje olisi kyllä kannattanut oikoluettaa ja koeneulottaa ennen julkaisemista. Ärsyttäviä kirjoitusvihreitä ja epäjohdonmukaisuuksia. Ehkä olen pilallehemmoiteltu esim. Villapeikon loistavien ohjeiden vuoksi...

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää kaikkia blogissa käyneitä ja erityisesti kommenttejaan jättäneitä! Tuntuu uskomattomalta että jaksatte täällä käydä, vaikka koko blogi onkin retuperällä ja vaipuu välillä unohduksen syövereihin. Edelliset kolme postaustakin oli kirjoitettu ja ajastettu jonkun opiskeluihin liittyvän dl:n lähestyessä. Opiskelut ovat tällä hetkellä siinä jamassa, että melkoista taisteluväsymystä on ilmassa ja unettomia öitä takana. Toisaalta isot hommat olen kuitenkin pystynyt hoitamaan Hei huomenna pitäis palauttaa -metodilla, eli menen sieltä missä aita on matalin.

Kiitos!

Tunnin bussimatkat koululle, lukuisat luennot ja valvotut yöt ovat puolestaan edesauttaneet pienten neuletöiden valmistumista. Ihan ytimenjatkeesta pulppuavaa peruskauraa kuitenkin, koska keskittymiskyky on mikä on. Miehelle tuli marraskuussa luvattua syntymäpäivälahjaksi tumput. Herra itse niitä pyysi ja ehdotti että jos vaikka joululahjaksi. No ei valmistunut jouluksi, mutta tammikuun lopulla jo kuitenkin.

Mortti ja Vertti lapaset King Colen Merino Blend D:sta. 44 silmukkaa, peukalokiila, langankulutus 75 grammaa ja  puikot 3½. Oikeasti ovat mustat, mutta hei - yrittäppä kuvata mustaa niin, että jotain erottuu. Ja perunoita on näemmä saanut alle 2€/10kg...  :)

Testasin Novitan Tico Tico -langan sen saavuttua marketteihin ja totesin ettei toiste tarvitse. Ihan liian karheaa ja karkeakuituista omalle iholleni. Sormenvälit olivat kuin tulessa kun kuituroska kutitti.

Perussukat miehelleni, joka nimesi ne Tikuksi ja Takuksi. Lankaa kului koon 42 sukkiin 65 grammaa ja sukkapuikot olivat kokoa 2¼.

Naapureillemme syntyi pari viikkoa sitten tyttövauva ja halusin heitä muistaa jollain pienellä. Valmis Pikku Mabel oli neitokaiselle auttamattoman suuri, mutta malli oli kuitenkin aikas ihana. Lankaakin oli vielä jäljellä (ja hätäpäissäni ostin vähän lisää, turhaan kuitenkin). Viimeksihän neuloin nutun alhaalta ylöspäin saumattomasti, koska inhoan viimeistelyä. Tällä kertaa pääsin ilman ainoatakaan saumaa, koska neuloin ensin kaarrokkeen, josta neuloin loppunutun silmukat poimimalla.

Pienempi Mabel on Sublimen malleja ja löytyy Moda 1/09 lehdestä. Koko 0-6 kuukautta, lanka Sublimen Baby Cashmere Merino Silk DK, kulutus 93 grammaa ja puikkoina 3½. Aikaa kuluin n. 2 päivää. Nuttua aloittaessani satuin ottamaan vain 3½ puikot mukaan, vaikka sileät osat ja kaarroke olisi kuulunut neuloa nelosilla. Pienemmillä puikoilla sain tämän nutun kaarrokkeeseen mahtumaan yhden palmikkotoiston enemmän kuin 1-2 vuotiaan nuttuun. Laitetaan vielä vertailun vuoksi kuva molemmista.

Mitäs vielä. Yksi oma neule olisi melko valmiina, mutta näyttää siltä että menee purkuun. Täytyy vielä harkita. Langanostelua on tullut harrastettua jo huolestuttavan paljon. CM kirjainyhditelmä merkitsee jotain muuta kuin Cittarin Novita-keriä ja Wollmeisen päivitykset ovat liiankin tuttuja... Onneksi WM:n hutiostokset löytävät itselleen aina uuden kodin (nim.merk. huomenna 5. kerta postiin tällä viikolla).

Hiljaa hyvää tulee sanotaan ja jotkut neuleet vaan odottavat sitä oikeaa hetkeä puikoille. Varastoissani omaa hetkeään on odotellut Austermanin Kokon-lankaa jo parisen vuotta. Hetkeä ja oikeaa mallia. Ravelrystä löysin jossain vaiheessa Bianca's Jacket -nimisen jakun, jonka ohje oli ilmestynyt jo syksyn 2006 Interweave Knitsissä. Viime elokuussa taisi lehdellä olla pdf-mallit tarjouksessa ja lunastin sen itselleni.

Syksy meni jotenkin neulelamassa. Neulominen ei maistunut ja opiskeluun liittyvä harjoittelu imaisi energiat täysin. Tammikuussa harjoittelun loputtua piti alkaa armoton rästitehtävien tekeminen, mutta ha -  olen vaan neulonut!

Bianca's jacket alias Olki-jakku. Lanka Austermanin Kokon 100% silkkiä, kulutus 570 grammaa. Koko 49½" ja puikkoina käytin 4½ ja 5 millisiä Denisen vaihtopäitä.

Olki-jakkuun tuli alkuperäisestä ohjeesta poiketen tehtyä muutamia muutoksia. Helman tein suorana, vartaloa pidensin kun lankaa oli käytössä runsaasti ja kaula-aukkoa sävelsin pienemmäksi. Ja sitten tietysti napit alas asti. Jakku on juuri oikean kokoinen ja neuloja puhkuu tyytyväisyyttä.

Olki tuli mieleen sekä langan värityksestä, että raakasilkkilangassa olleista roskista. Melkoisia korsia sai välillä poimia pois ja kotona huomasi kyllä missä olen neulonut. Onneksi ei ole valkoisia sohvia...

 

Vaaleanpunainen ja Hello Kitty. Hmmm...

Ei kyllä ihan ensimmäisenä tulisi mieleen ryhtyä oma-aloitteisesti ja pyytämättä tekemään noilla ehdoilla päiväpeittoa, mutta kun kerran pyydetään, niin sitten...

Kummitytsy on siis tullut sellaiseen ikään, että on jo oma huone ja iso sänky. (Iso tarkoittaa siis 90*210 cm kokoista laidatonta vuodetta.) Ja se iso juttu on tällä hetkellä sitten nuo Kittyt! No, näillä eväillä lähdin suunnittelemaan päiväpeittoa joululahjaksi. Kitty-kankaathan ovat kiven alla Suomessa ja Jyskistä ostin sitten 5 metrin pakan tätä pienikuvioista. Vaihtoehtona olisi tietysti ollut isokuvioinen pussilakana, mutta mielestäni sen kangas ei ollut mitenkään laadulla pilattu. Päivä siis paistoi turhan hyvin läpi valkoisista kohdista.

Alemmassa kuvassa olen yrittänyt mallata peittoa niinkuin se kuuluisi olla kapeassa sängyssä. Keskiosa on siis sängyn päällä ja vinoruudut jäävät roikkumaan reunoille.

Isoja palojahan nuo olivat, mutta aikataulu oli kaiken muun elämän ohessa sen verran tiukka, että kiireksi veti. Peitto on kooltaan 140*240 cm ja on tikattu koneella. Taustakangas on kokonaan Hello Kitty -kuvioista, joten peittoa voi pitää myös toisinpäin.