Neulepuikkojen kilkutus on ollut vähissä viime aikoina. Ajan- ja uskonpuutteen vuoksi. Tällä hetkellä on työn alla kolme neuletta; eilen neuletapaamisessa aloitettu vaakatilkku, roosa neuletakki 2-vuotiaalle ja tweed-neule itselle. Kaikki on suurinpiirtein samanlaisessa vaiheessakin vielä. Odottamassa purkamista nimittäin, paitsi vaakatilkku on jo purettu kavennuksien osalta. Oli tulossa melkoinen suunnikas ja muotopuoli.

Roosan neuleen mallin otin Kotiliedestä, kun löytyi sama neuletiheys, mutta lopputulos oli kuitenkin jotain kokoa varhaisteini. Tappiomieliala ei ollut vielä kovin suuri kun aikaa ja vaivaa ei mennyt kuitenkaan kuin XX tunteja.

Tweed-neule. Huokaus. Syyskuun lopullahan sen tosisaan aloitin ja hihatkin neuloin kahteen kertaan. Työtä kuljetin mukanani uskollisesti ja tein aina kun aikaa liikeni. Mallia mallasin moneen otteeseen, silmukoita laskin, kehoa mittailin ja langan riittävyyttä manasin. Viime viikonloppuna tein viimeiset silmukat ja ompelin jo hihatkin kiinni yötämyöten.

Vaan kun ei niin ei!

Näin ja tunsin heti päälle vedettyäni että homma ei toimi. Ei tunnu kivalta päällä eikä oikein istu. On liian laatikko ja peltinen pinta. Purkuun menee mutta vielä en siihen kykene...

1129062.jpg

Yllä kuva selän kuvioinnista. Alla nappilistaa ylhäältä alaspäin.

1129061.jpg

Ehkä vielä joskus jokin neulejuttu onnistuukin, mutta nyt lähinnä harmittaa...