Eilen uskaltauduin jo ihmisten ilmoille. Kiertelin jo muutaman puutarhamyymälänkin etsimässä amppeleihini jotain kivaa. Ja kun se kiva ei mielestäni ollut kirvoja kuhiseva posliinikukka tai aaroninparta, jäi köynnökset ostamatta. Sipulikukkia ostin sitten parvekkeelle kevättä julistamaan. Tasetit, helmililjat ja krookukset odottavat vielä paikkaansa.

Kotiin oli tällä välin ilmestynyt yksi potilas kesken työpäivän. 39 asteen kuume oli taltuttanut työnarkomaanin. Tai sitten työkavereiden painostus...

Kotona romutin muutaman kärsineen viherkasvin ja istuttelin toisia uusiin multiin. Pääsiäisvihreiksi kylvin idätyssiemenistäni paria sorttia. Ja laitoin ne tomatillon siemenetkin vihdoin mullan alle.

Tänään olen kokeilemassa millaisia ovat lauantaipäivät työmaalla. Viikon päästä saan nimittäin pitää paikan auki ihan itsenäisesti. (Hiljaa mielessäni mutisen että miksi työpaikan saamisen edellytyksenä on 3,5 vuotta kestävä koulutus, kun parin viikon harjoittelun jälkeen on kuulemma valmis vastaamaan samoista hommista? No okei, okei. Sisällön tuntemusta mulla ei ole edelleenkään...)