Tuoksukynttilän palaessa ja kotona yksin ollessa lienee oikea aika perustaa iteselleen blogi. Pari kuukautta sitten kuntoutuspsykologini kehoitti minua kirjoittamaan omista ajatuksista ja elämäntoiveista. Katsotaan jos uskallan.

Kirjoittaminen on minulle vaikeaa. Tämänkin kirjoituksen aikana olen tarttunut keskeneräiseen käsityöhöni useaan otteeseen ja neulonut aina puikon verran työtä eteenpäin. En muista äidinkielen tunneilta kielioppia ja aineiden kirjoittaminen on ollut aina vaikeaa. Nyt tähän kirjoittamiseen on tartuttava haasteena, sillä tulevaisuudessani voin joutua paneutumaan siihen opiskeluiden ja ammatin kautta kokopäiväisestikin.

Kaksi aikaisempaa koulutustani liittyvät vahvasti käsillätekemiseen. Toisesta on tullut rakas harrastus ja toisesta tienasin leipäni yhdeksän vuoden ajan. Mielelläni olisin tuota työtä jatkanut koska tunsin sen vahvasti omaksi alakseni. Jouduin jättämään työni ammatillisen sairauden johdosta ja nyt yritän etsiä itselleni jotain terveydelle sopivaa koulutusta. Vanhasta työstä luopuminen on ollut tuskaisaa ja monia öitä olen valvonut murehtien. Sairaudenkin kanssa on opeteltava elämään, vaikka oireet ovatkin lieventyneet töistä poisjäännin jälkeen.

Blogillani lähdenkin nyt etsimään risukasaani sitä kadonnutta auringonpaistetta.

Tervetuloa mukaan!

tohveli