Tiedotusvälineet ovat tänään informoineet kansaa ammattikorkeakoulujen opiskelijavalintojen julkistamisesta. Ja piippasihan se omakin puhelimeni aamun tunteina. Tervetuloa opiskelemaan...! Päivän mittaan oli nimikin ilmestynyt nettisivuille. Pääsin toivomalleni linjalle, mutta paikkakunta oli se, hmmm, kakkosvaihtoehto. Pitkin päivää on hymyilyttänyt, mutta silti pieni pakokauhu porisee pinnan alla. Huomenna käyn kysymässä ykkösvaihtoehdosta olenko edes varasijoilla.

Vuokra-asuntoja olen vilkuillut illan mittaan. Mitään toi mulle heti -fiilinkejä ei ole päässyt syntymään. Kissakaan kun ei taida olla tervetullut ihan kaikkiin asuntoihin.

Mansikkamehua ja -hilloa on keitelty, kassia neulottu ja alennuslankoja hamstrattu parin pienen lapsen paidan verran. Lähisuku ei ole huomannut kysellä opiskelujutuista kun pikkuveljen tänään saapuneet hääkutsut puhututtavat.

Koska saa huutaa ääneen paniikissa?