Kävin tänään  lähikaupungissa  neuletapaamisessa. Tai käsityötapaamisen nimellä se taitaa kulkea. Meitä oli joulun läheisyydestä huolimatta seitsemän innokasta mukana. Kaksi aivan uuttakin kasvoa oli lähtenyt liikkeelle. Itselläni ei ole kuin noita noloja perusvillasukkia tekeillä, niin otin sitten käsinommeltavan tilkkutyöprojektin mukaan. Ikuisuustyö, joka ei ole vielä kertonut miksi haluaa isona. (Joo, käsityöt puhuvat minulle.)

                        376478.jpg 

                    

Mielihaluna olisi neuloa n.12 vuotta marinoituneesta alpakkalangasta jonkinlaista pitsihuivia. Ongelmana on lähinnä se tuleeko sille sitten käyttöä. Eteisen kaapissa kun odottelee tälläkin hetkellä 5 kaulahuivia ulkoilutusvuoroaan.


Tänään en saanut vielä aikaiseksi mutta huomenna aion mennä luovuttamaan taas verta. Edellisestä kerrasta on aikaa se vaadittavat kolme kuukautta. Vaikka kammoksun neuloja se auttamisen antama hyvä tunne vie voiton.