Kohta on kulunut vuosi siitä kun menin työpaikkalääkärin puheille sairauteni johdosta. Tai olin minä käynyt hänellä pari kuukautta aikaisemmin hakemassa lääkkeitä oireisiini. Lääkkeet eivät tehonneet riittävästi ja lääkäri määräsi minut tutkimuksiin keskussairaalaan. Vuosipäivä tuo tullessaan siirtymisen kuntoutustuelta eläkkeelle. Tähän asiaan on ollut pakko suhtautua huumorilla. Iältäni olen vielä kuitenkin kolmekymppinen.

Tällä hetkellä on menossa kuntoutussunnittelu. Psykologiset ammatinvalintatestit ovat takanapäin ja läpikäyty kuntoutuspsykologin kanssa. Jotain ideoita on noussut pintaan ja tutustumiskäyntejä on tehty oppilaitoksiin ja työpaikkoihin. Käyn iltakurssilla päivittämässä atk-taitojani. Jäin sairaslomalle kesällä ja kuvittelin pääseväni mahdollisimman pian kouluun ja uuteen työhön. Testien läpikäynti venyi yli syksyn yhteishaun ja kouluihin haen siis vasta keväällä. Vietän nyt sitten kokonaista välivuotta mietiskellen mitä elämältäni haluan. Tosin olen pyytänyt päästä työkokeiluun mahdolliselle tulevalle alalle. Kokeilu kestäisi kolmesta kuuteen kuukautta. Vaan eipä ole siitäkään kuulunut mitään moneen viikkoon.

Anoppi haluaa opettaa minua eläkeläisten tavoille ja vie minut ensi viikolla risteilemään laivalle arkipäivänä. Mietin tässä pitäisikö oikein tarkistaa kuka entinen kuninkaallinen  on esiintymässä päivätansseissa...

Jos nyt saisin valita olisinko terveenä työssä vai joutilaana kotona niin laittaisin herätyskellon soimaan puoli kuudeksi ja olisin skarppina työmaalla aamu seitsemältä!