Eilinen päivä oli aivan valtavan ihana. Ehdin ensimmäistä kertaa "omille" sieniapajilleni könyämään. Saaliiksi sain 1 1/2 ämpärillistä kanttarelleja. Ja tottapuhuen, enemmän jouduin jättämään metsään kun olivat menneet jo vanhaksi. Samettijalkoja olisi löytynyt värjäykseen säkkikaupalla, mutta nyt ei ole aikaa ja mahdollisuutta siihen. Sydän itkien täytyi vain kulkea ohi. (Värjärin luonteella mitään ei saisi jättää käyttämättä.) Veriseitikkejäkin oli jo putkahdellut synkkiin kuusikkoihin. Nyt ovat nilkat kipeinä metsämaratonin jäljiltä.

Alpakan utareet ovat jäähyllä kotineulonnassa kun karvaa irtoaa valtavasti. Ei niitä sisustuksesta erota, kiitos kissan, mutta neulojaa ärsyttää. Jatkan joskus jossain muualla kuin kotisohvalla. Kun jotain kuitenkin pitää olla käsillä, aloitin 7-veikka jämien hävityksen Vaakatilkuiksi.