Ensimmäinen päivä eläkkeellä oloa takana. Ei tullut kukkakransseja eikä kultakelloja. Työsuhteen päättymisen kunniaksi sain työtodistuksen ja verokorttini takaisin. Tyhjä olo.

Tätähän tämä on ollut jo viimeiset viitisen kuukautta sairaslomalle jäännin jälkeen. Eniten ikävöin kuulumista johonkin ryhmään. Päivittäistä pa**anjauhantaa ja naurua. Iltakurssin takia jouduin luopumaan harrastepiiristäkin ja niin menetin sen viimeisenkin henkireiän. Kurssilla ei ole syntynyt mitään tunnetta yhteisöllisyydestä. Ihmiset vaihtuvat viikoittain ja mielenkiinnon kohteet ovat jotain ihan muuta.

Olen aina ollut huono solmimaan sosiaalisia suhteita. Ystävyyssuhteeni ovat kaikki todella pitkän ajan takaa tai mieheni kautta solmittuja. Työkavereiden kanssa ystävystyin kyllä hyvinkin, mutta yhteydenpito on harventunut ikävästi. Tapasimme viime viikolla porukalla ja jotenkin tunsin itseni jo ulkopuoliseksi. Saattaa tietenkin johtua tästä tällä hetkellä vallitsevasta apaattisuudestani. Ei vaan naurattanut. Ennakko-odotukset olivat kyllä korkealla ja olinkin ihan pistoksissani ennen kokoontumista.

Mitenköhän puhkaisen tämän tyhjiön?