Heräsin aamulla todella outoon uneen. Vähän aikaa piti oikein miettiä mikä aika ja mikä paikka on. Unesta en paljoakaan muista mutta viimeiseksi olin mennyt vanhaan asuinkerrostalooni sisään ja päädyinkin aivan vieraaseen paikkaan. Todella sokkeloiseen rappukäytävään. Ja löysin myös äitini sieltä vaeltamasta. Unia en ole pitkään aikaan nähnyt, mutta nyt flunssassa en ole niiltä jäänyt rauhaan. Muutenkin väsyttää ja aamulla herää sellaiseen oloon kuin olisi etsinyt koko yön oikeaa osoitetta...


Flunssa on tainnut saavuttaa käännekohtansa ja parempaa päin uskoisin meneväni. Niska jumittaa tänään huonosta nukkumisasennosta johtuen. Olen käynyt postilaatikolla jo kahdesti tänään ilman veren makua suussa tai ylimääräistä hengästymistä.

Laatikko oli kummallakin kertaa tyhjä. Malttamattomana odottelen yhtä kangastilausta että pääsisin ompelemaan. Kankaita on toki jo ennestäänkin satoja metrejä, mutta tilauksessa on se yksi tietty aivan välttämätön. Olen lupautunut vaihtokauppaan tätini kanssa. Teen hänelle pieniä ompelutöitä ja saan vastalahjaksi taidetta. Ja voin kertoa että asetan itselleni tässä tapauksessa melkoiset laatuvaatimukset. On sitten oltava viimeisen päälle komiaa!


Havaitsin tänään myös elättäneeni kohtuullisen suurta eläinyhdyskuntaa. Kuskasin tuonenkielon suihkuun pölyjen poistoon ja löysin järkyttävät määrät punkkeja. Yöks! Siivouskaapista ei löytynyt mäntysuopaa joten kauppaan on mentävä.