...osaakohan sitä enää tänne kirjoittaakaan kun viimeinen päivitys on ollut, hmmm, 3 kuukautta sitten? Apua! Elämä vaan vie joskus mukanaan ja silloin on ehkä parempi keskittyä siihen ollennaiseen. Kuten esimerkiksi kuuntelemaan ja tunnustelemaan omaa oloaan. Joka muuten on nyt harvinaisen hyvä! Outo tunne...

Onnistuneen neuleen jälkeen kynnys esitellä omia tuotoksiaan tuntuu kasvavan. Ainakin jos tuntuu siltä, etteivät ne ole niin onnistuneita!

Olin hautonut Noro Kureyon Sock -lankaani laatikoiden kätköissä vuoden verran. Välillä kaivanut esille ja paijannut. Silitellyt ja kehunut kauniiksi. Kuiskutellut "Kyllä sinusta tulee vielä jotain hienoa isona!" etiketille. Ajattelin että lanka tarvitsee arvoisensa aloituksen ja saa hyvän alun vanhoista perinteistä.

IMG_3750-normal.jpg

Mustikkasukat saivat innoituksensa ja silmukkamäärät Faith A D:n Noro Stripe Socks ohjeesta, mutta tein kantapään, kiilakavennukset ja kärjen omasta päästä. Puikot 3 mm, jalka 40 ja langankulutus suunnilleen 70 grammaa. Neuloin raidat samalta kerältä kerän ulko- ja sisäpuolelta. Kummassakin sukassa raidoitus meinasi suhraantua nilkassa.

No, miksi nämä eivät sitten tunnu niin onnistuneilta? Omat odotukset olivat ehkä liian korkealla 18 €/kerä maksaneesta langasta. Itselleni ei sattunut solmuja tai lanka ei katkennut kertaakaan, mutta en minä Noroon kyllä ihastunut! Parasta langassa olivat värit ja niiden vaihtuminen sekä raitojen muodostuminen. Resorit lörpsähtivät jo kun kokeilin sukan sopivuutta jalkaan ja varret valuvatkin raitamakkaroiksi alas. Ehkä minä vaan en ole sukankutoja? Ja ehkä tämä Noro-virus on taltutettu?

Lisää pettymyksiä tuottaneista neuleista seuraavassa vuodatuksessa...