Kiireinen viikko, mutta niin vaan sunnuntai-iltaan siitäkin selvittiin. Pienimuotoista siivousurakointia on ollut työn alla. Iltaisin ei ole sitten taas tullut uni silmään ja olen notkunut netissä tai neuleen parissa seuraavan vuorokauden puolelle. Todella fiksua!


Viikonloppu onkin sitten ollut huikean hauska! Ystäväpariskunta jätti lapset mummin huomaan ja tuli luoksemme yökyläilemään. Kiertelimme Keskiaikamarkkinoita ja tiirailimme näkyykö tuttuja maratonilla. Ei bongattu, mutta tulosluettelosta sentään löydettiin. Ilta vierähtikin sitten Naantalin rannassa. Tunnelma oli, hmmm, kansainvälinen...

Työt ja lapset kutsuivat ystävämme jo aamupäivällä kotiin ja otin pienet apuhuilit heidän lähtönsä jälkeen. Heräsin parin tunnin päästä puhelimen sointiin. Toinen pariskunta oli tulossa saaristokierrokselle ja lupasivat poiketa matkan varrella meitä moikkaamaan. Onneksi varoitusaika oli lyhyt enkä ehtinyt asiaa enempää hermoilemaan. Ruosteinen englantini piti nimittäin kaivaa esille.

Viehättävä, iloinen ja puhelias rouva oli aivan myyty kun näki mitä kukkapöydälläni kasvoi; banaani ja kardemumma. Thaimaassa on kuulemma sanonta: Syntyä banaani suussa. (Vai oliko se sylissä?) Tarkoittaa vähän samaa kuin suomen "syntyä kultalusikka suussa". Kardemumman lehtiäkin voi kuulemma käyttää ruoanlaitossa.

Käsitöitä katseltiin ja puutarhanhoidosta keskusteltiin. Muistin antaa mukaan vanhan ompelukoneeni yläsyöttäjän, jonka olin jostain kätköistä löytänyt. Vanha ompelukoneeni vietiin nimittäin heille sen jälkeen kun viime kesänä teimme ikkunaostoksia ompelukoneliikkeen edessä.


Kahvittelun aikana ehti ulkona ukkostaa ja sataa kaatamalla. Ei luvannut hyvää saaristossa pyöräilyyn. Nopeasti taivas kuitenkin selkeni ja aurinko tuli esiin.

                         703429.jpg

Tässä koneella istuessa katse vaeltaa vähän väliä ulos. Ritarinkukat ovat nupullaan ja avautumassa ja niissä on jotain satumaista. Linnut ruokkivat juuri lentämään oppineita poikasiaan ja naapurin pionit tuoksuvat.