Lankavarastoja läpikäydessä iskee joskus tuskastuminen päälle. Kaikenlaisia tuliaislankoja ja sulovilenismin riivaamana hankittuja "löytöjä" sitä tuleekin vastaan. Prahastakin tarttui pari vuotta sitten mukaan vaaleanpunaista kovaa puuvillalankaa sotkuisissa kerissä. Sain vähän aikaa sitten neulovalta ystävältäni kerintälaitteen lainaan ja langat vähän helpommin käsiteltäville kerille. Ravelryn tietokannasta etsin langan ominaisuuksille sopivaa mallia ja päädyin lopulta ihan tutun ja turvallisen Ullan malliin.

vaapukka-normal.jpg

(Ja miksiköhän tuokin kuva on otettu ihan vinosti?)

Vaapukka on ylhäältä alaspäin neulottava n. 110 cm pitkälle tytölle sopiva tunikapaita. Kaulusta muotoillaan lyhennetyillä kerroksilla paremmin istuvaksi. Lankana oli siis tsekkiläinen mysteerilanka MarLen-nimiseltä valmistajalta. 100 g sisälsi metrejä 330 ja neulottiin 2½ ja 3 puikoilla. Lankaa olisi riittänyt vielä pidempäänkin helmaan, mutta kyllästyminen iski. Kokonaiskulutus oli hieman päälle 240 grammaa. Lisäsin satiininauharusetin helpottamaan etukappaleen tunnistamista päälle puettaessa. Toivottavasti tämä löytää pian omistajan kesäpaidaksi.

vaapukka1-normal.jpg

Oikea väri on sitten jostain noiden kahden kuvan väliltä. Arvon täällä tarvitsenko paremman kameran vai käyttäjäkoulutusta nykyisen pokkarin käyttöön. En vaan osaa kuvata tai korjata värejä oikein.

Kevät (tai lääkityksen säätö lähemmäksi oikeaa) on saanut lankavarastojen penkomisen lisäksi aikaan pienimuotoista kaipuuta järjestykseen. Ärsyttää kaivaa neulepuikkoja niiden säilytykseeen varatusta muovikassista, kun joka kerta ne pitää kuitenkin kaataa pöydälle tai lattialle, että löytyisi oikean kokoiset tai oikea määrä puikkoja. Aaarrghhhmurr!

Sinikukallinen on yhtenä aurinkoisena iltapäivänä itselleni ompelema ja vihreäruudullinen pari päivää nuorempi sekä vähän korjatumpi versio puikkorullasta. Noihin mahtuu sukkapuikot ja virkkuukoukut järjestykseen pakkauksissaan. Kunhan vaan muistaa laittaa paikoilleen käytön jälkeen...