Toisella kierroksella suunnistin Libertylle. Talo itsessään on jo nähtävyys ja henkii pitkää historiaa narisevine lattioineen ja puisine portaineen.

Kukkakuosit ovat taipuneet jopa ompelukoneeksi. Kone itsessään oli melko edullinen, 195 £. Valmistusmaa taisi olla Kiina. Söpö Hän kyllä oli.

Kankaitahan Libertylle menin tutkailemaan. Tarjolla oli omien kuosien lisäksi tilkkukankaita mm. Kaffe Fassettilta. Pitkän harkinnan jälkeen valitsin Tana Lawn cotton Lucy Daisy printin siniharmaana. Kangas pakattiin huolellisesti silkkipaperiin. Kassalla sain vielä kanta-asiakaskortin ja -10 % alennuksen.

Raaskiiko tuota koskaan leikata palasiksi?

Tilkkutyökauppa Tikki sijaitsee Kew Gardensin nurkilla ja nämä kaksi kohdetta onkin mukava yhdistää samalle retkelle. Tällä kertaa puutarha jäi väliin, koska kelit eivät olleet vielä parhaimillaan. Ja kyllä. Kaupan nimi tulee ihan suomalaisesta sanasta tikki. Omistaja Tiina ei valitettavasti ollut paikalla käydessäni, mutta sain ystävällistä palvelua saksalaiselta myyjältä.

Valikoima on laaja ja alkuun pitikin vain vaeltaa paikasta toiseen mitään näkemättä. Varsinaisesti olin hakemassa reunuskankaita alla olevan kuvan peittoon. Lehtipuuaiheista löytyi juuri sopiva määrä. Sienikankaasta tulee väliin pieni kehys. Turkoosit puuttuvat varastoistani lähes kokonaan, tuuliviirikangas oli ihanan pirteä, mustavalkoisia keräilen edelleen suunnitteilla olevaan peittoon, ruskeita puolestaan oli niin kiva combo. Ainahan on hyvä syy ostaa lisää kangasta, vai mitä? Tikkausta odottaa puolestaan sini-valko-keltainen peitto, joten liukuvärjättyä tikkauslankaa siihen, tottakai.

Ommellaan täällä siis edelleen, valmistuminen vaan on hidasta. Tälle peitolle deadline on kesäkuussa, joten katsotaan tuleeko taas viime hetken paniikki.

Tärkein ja odotetuin tapahtuma oli ehdottomasti O2 Arenan keikka.

Kukas se siellä lurittelee rakkauslauluja? ;)

Kyllä vaan neiti osaakin laulaa ja tehdä upeaa musiikkia. Keikka täytti ehdottomasti kaikki odotukset! <3

Kevät oli ilmeisesti hieman myöhässä Isossa-Britanniassa, mutta sentään mangoliat ja sipulikukat olivat täydessä iskussa. Päivällä lämpötilat pyörivät n. +10 asteessa. Matkalle saimme yhden aurinkoisenkin päivän. Yllä oleva kuva on Piccadilly Marketilta St James's Churchin pihalta. Ostin tälläkin kertaa pienen leimasimen kuvassa olevasta kojusta.

Puoliso bongasi Portobello Roadin lauantaisilla markkinoilla makean sisustuksen All Saints -vaatekaupasta. Kaupan kaikki seinät ja näyteikkunat olivat täynnä antiikkisia ompelukoneita. Kannattaa poiketa ja varata hyvin aikaa.

Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa kirja julkaistiin 150 vuotta sitten ja The British Library oli pystyttänyt aulaansa näyttelyn aiheesta. Valokuvaus oli kielletty, joten en voi tässä esitellä herra Dodgsonin alkuperäistä käsikirjoitusta ja piirroksia, valokuvia Alice Liddellistä ja kaikkea mahdollista jälkeenpäin julkaistua materiaalia aiheesta. Näyttely oli ehdottomasti käymisen arvoinen, mutta suljetaan jo parin viikon sisällä. Liisa Ihmemaassa -teema näkyi myös Lontoon kirjakaupoissa hyvin vahvasti erilaisina oheistuotteina. 

Koko 140x230 cm, välissä puuvilla-polyestervanu ja konetikkaukset vaakasuoraan, mikä oli lopulta helpompi ompelusuunta koneella. Taustakankaaksi kävin hakemassa lakanakangasta, jonka myyjä mittasi 150 cm leveäksi. Pesun ja narukuivauksen jälkeen leveyttä oli jäljellä enää 138 cm, joten piti vähän säveltää. Harmaita neliöitä oli onneksi jäänyt peitosta yli. Taustalla on nyt siis yksi pystysuora ruuturivi, mutta siitä ei tullut otettua enää valokuvaa kaiken jouluhässäkän keskellä.

Hyvää joulua ja mukavaa sekä ompelurikasta vuotta 2016!

Tällä kertaa idea peittoon on poimittu pelimaailmasta. Näyttääkö tutulta? Voisin väittää, että n. 10-vuotiaan pojan seurassa aikaansa viettänyt ei ole voinut välttyä aiheelta. Pelin nimi on Minecraft ja peiton olen tehnyt Grass Block -palikka mielessäni. Pikselimäinen kuvio suorastaan huuteli tulla ommelluksi, kun aiheeseen kesällä sain poikien seurassa tutustua paremmin.

Tästä tuli taas aika iso peitto. Kokoa on 140x230 cm, välissä on puuvillavanu ja tikkasin tällä kertaa ainostaan pystysuorat ompeleet ruutuihin tiukan aikataulun vuoksi. Haastavinta oli löytää sopivia yksivärisiä kankaita. Ruskeasta alaosasta oli jo tulossa melko harmoninen, mutta tylsä sävy sävyyn sointuvien harmaanruskeiden kankaiden kesken. Onneksi Poppanavakasta löytyi terästystä konjakinvärisenä sävynä.

Toivottavasti joululahja on saajansa mieleen. Huomenna sen ehkä kuulee?

Siilikangas taisi kotiutua joskus, kun nettiostokset eivät meinanneet täyttää minimitilausmäärää. Uskokaa tai älkää, sellaiseenkin ongelmaan on törmätty tänä syksynä.

Sinisävyistä suikalesilppua pyörii työhuoneessa vaikka kuinka paljon edellisten projektien jäljiltä, joten kasvattelin hirsimökkitekniikalla pienille siileille vähän kokoa. Sitten kun alkoi silpun pyörittely kyllästyttää, leikkasin täysleveästä isompia ruutuja työtä jouduttamaan. Välissä on polyestervanua, tikattu koneella liukuvärjätyllä puuvillalangalla. Kokoa n. 60x80 cm.

Vauvanpeittojen eteenpäinluovutus alkoi lähestyä ja viimeiseen peittoon keräsin oikein kukkatarhan.

X-blokki löytyi taas Pinterestistä. Välissä puuvillavanu ja tikkaus koneella. Uusia vauvapeittoja valmistui yhteensä 13 ja kaivoin vanhoista varastoista vielä yhden isomman mukaan osastolle vietäväksi. Koko kiltamme taisi saada kokoon yli 60 peittoa.

Tätä X-blokkia olen ajatellut ommella vähän tuunattuna jatkossakin. Jotain on ehkä jo aloitettukin, mutta pari joululahjapeittoa kiilasi väliin. Vietän nyt talvilomaviikkoa ja sain kummallisen idean, että kummipojan lisäksi myös pikkuveljensä tarvitsee päiväpeiton. Eihän se joulukaan ole vasta kuin ensi viikolla. Päivät ommellaan siis kaasu pohjassa ja yöt silitetään ja neulataan seuraavaksi päiväksi ommeltavaa. (Rivitalossa ei oikein viitsi naapureita kiusata yöompelulla.) Nyt nukkumaan, että pääsee aamulla tikkamaan ensimmäistä peittoa. Toinen on vielä palasina ja taustakangas pyykkinarulla kuivumassa.

Toisen peiton kehykseen ei kangasta riittänyt enää yksinään, joten ompelin tuollaisen kaitalereunan. Peitot ovat kooltaan n. 65x85 cm, välissä palasista koottua polyestervanua ja tikkaukset tuttuun tapaan koneella.

Alla olevaan peittoon idea lähti taas Pinterestistä. Nämä ompelin syysruskan aikoihin, kuten ehkä voi värivalinnoista huomata.

Jälkeenpäin voin todeta, että valkoinen pystypalkkikangas ei ehkä ollut värikkäässä peitossa paras mahdollinen valinta, mutta eihän sitä siinä ompelun huumassa tullut ajatelleeksi. Peitot ovat kooltaan n. 60x75 cm, koneella tikattuja ja välissä jämäpolyestervanua.

Tämä peitto syntyi taas, kun vihreää kaitaletta oli jäänyt edellisestä peitosta pieni pätkä. Tiedot ja koko on samaa luokkaa edellisten kanssa. Huomaatteko tässä virheen? Itse huomasin vasta peiton tikattuani. Olin asetellut kettukankaat tarkkaan katselemaan alaspäin, mutta jostain syystä kaksi alinta riviä tuli ommeltua väärin päin. Nyt jo naurattaa, mutta kantatessa kyllä ketutti.

Näitä kahta aloittelin jo kesälomalla. Törmäsin Pinterestissä kauniiseen harmaanvihreään peittoon ja ihastuin heti. Mallipeitossa oli kellanvihreitä kankaita, mutta niitä ei löytynytkään paikallisista kangaskaupoista. Pah! Piti tyytyä mintunvihreisiin, mikä ei sitten lopulta ollut sinne päinkään hienoon visioon verrattuna...

Tikattu koneella, välissä puuvillavanu. Koot n. 50x70 ja 50x80 cm. Piti tulla samankokoiset, mutta toisen kohdalla en sitten enää osannutkaan laskea seitsemään.

Matematiikka ei ollut alla olevien peittojen kohdallakaan se vahvin osaamisalue. Suunnittelin, että ruudut olisivat valmiina kooltaan 9x9 cm, mutta leikkasin reippaasti 11,5 cm ruutuja ommeltavaksi. Kahden aiotun peiton sijaan tulikin sitten lopulta kolme. Valkopohjainen eläinkuosi kotiutui kesälomamatkalta Ljubljanasta. (Hurmaava kaupunki, ihanan monipuolinen maa. I ♥ Slovenia!)

Kooltaan taas 50x70 cm, välissä polyestervanua, tikattu koneella.

Punainen peitto syntyi jonkun ufoutuneen työn keskeneräisistä blokeista. Saattaa olla vuosituhannen alkupuolelta? Leikatessa oli taas, yllättäen, tapahtunut mittavirhe ja koko hommasta oli mennyt maku. Olisi pitänyt purkaa, leikata ja vielä sovittaa palasia uudelleen terävien kulmien toivossa.

Tästä tuli sitten jo vähän isompi peitto. Välissä polyestervanua ja tikkaukset koneella. Punaisia, keskeneräisiä blokkeja on vielä melkoinen pino jäljellä, mutta oli sen verran tylsää hommaa, että taidan hävittää koko höskän.

Peittoja ja heikkolaatuisia valokuvia niistä on luvassa vielä parin postauksen verran. Pysytään siis kuulolla!  :)

Koko alkuvuoden blogissani jatkunut tähtiparaati on nyt nähtävillä tänään auenneessa tilkkutyönäyttelyssä Laitilan pääkirjastossa. Naantalin kilta pystytti Tilkuista tähdellistä -näyttelyn heinäkuun ajaksi. Esillä 49 tilkkutyötä + vähän myytäviä tuotteita 11:ltä killan jäseneltä. Kirjaston Facebook-sivulle on muutama maistiainen nähtävillä.

Näyttely on avoinna maanantaisin ja perjantaisin klo 12-19 ja tiistaista torstaihin klo 9-19 ja puretaan 31.7.2015 klo 15.00. Osoite on Kauppakatu 5, Laitila.

Tervetuloa näyttelyyn!

Pinterestistä bongaamani Jamestown Landing -ohje ei ollut saatavilla ainakaan helposti Suomeen saakka, joten piirsin ja laskin ohjeen omasta päästä. Peitto on tikattu koneella saumoja pitkin ja vanuna oli polyestervanu. Kokoa löytyy 143 x 208 cm.

Jamestown Landing  on todellinen kangasvaraston suursiivous. Kaikki vähänkään sävyihin sopivat kangastilkut ja palanloput on upotettu pikakolmioihin ja vaaleisiin kaitaleneliöihin. Mallikerta on 6 x 6 neliötä, ja siitä löytyy kaksi tähtikuviota.

Raidallinen tausta on hankinta varmaankin 90-luvulta ja on uskollisesti odotellut sopivaa käyttöä. Painettu lakanapuuvilla on ollut turhan kovaa ja jäykkää. Tätä peittoa varten pesin sen kahteen kertaan 60 asteessa ja lopulta pellavapyyhkeiden kanssa 90 asteessa. Värit eivät hävinneet mihinkään ja nyt voi jo kuvitella makoilevansakin sen alla. Levensin vähän naftia kangasta ylijääneillä palasilla. Yläreunassa pilkottaa väliaikainen ripustuskuja.

Toinen peitto valmistui viime yönä ja olisi tarvinnut ehkä oman postauksensa, mutta menköön nyt samalla kertaa.

Tilkkuilijoiden parissa on menneenä keväänä jyllänyt vakava Disappearing Hourglass -kuume. Tässä oma versioni.

Blokki oli nopea ja näyttävä, mutta voi pojat, niin tylsä ommeltava! Muistaakseni käytin 25 x 25 cm kangasneliöitä tähtien ompeluun. Muistiinpanot, mitä ne ovat? Peitto on kooltaan 163 x  216 cm. Vanuna oli ihanaa Warm & Plush -puuvillavanua. Ehdottomasti uusi vanusuosikkini. Tikkaaminen oli alusta loppuun mukava kokemus. Tausta on ihan vaan beigeä tuplaleveää lakanaa.

Asettelin blokit muodotamaan isompia neliöitä. Kulmiin tuli sievät pienet neliöt.

Tähtipeitot yhteiskuvassa. Samoja kankaita on molemmissa paljon ja kyllä ne hyvin yhteen sointuvat. Harmi, kun Yötähti tyynyt jäivät kuvausreissulla kaappiin. Olisin saanut oikein tähtisarjan näytille.

Tiedättekö? Olen haljeta ilosta ja ylpeydestä, koska nämä kaksi peittoa onnistuivat niin hyvin. Tykkään molemmista valtavasti!

Peitto on tikattu koneella, välissä on puuvillasekoitevanu ja kooltaan se on 141 x 212 cm. Tikkaus ja välisilitykset ovat näemmä vetäneet peittoa aika lailla kasaan, koska jouduin jatkamaan alunperin  liian kapeaa ja lyhyttä taustakangasta.

Tikkasin välikaitaleihin suoraa ommelta, neliöihin tähtiä ja reunaan vähän lisää suoraa ja tähtiä. Harmaiden kankaiden loputtua ompelin kulmablokin paper piecing -tekniikalla.

Muuten täällä odotellaan inspiraatiota kolmen peiton tikkaukseen ja kasvatetaan kangasvarastoja.

Siinä on lähemmas nelisenkymmentä eri kuosista mustavalkoista kangasta. Kaksi kuosia on hankittu viime vuoden puolella, muuten ovat tämän vuoden hankintoja ja kaverin varastosta kaiveltuja palasia. Näille on mielessä kyllä ihan oikea käyttötarkoituskin. (Melkein hävettää kirjoittaa, mutta mustavalkoiset kangashankinnat taitavat oikeasti olla vain murto-osa viime aikoina kotiutuneista.) Kuvasta puuttuu eilen Tyykikylän Finlaysonin palalaarista löytynyt valkomusta taustakangas, joka on kuivumassa pyykkinarulla.

Peiton kuvauspaikkaa etsiessä huomasin, että mustikoiden kukinta on kiivaimillaan. Toivottavasti ei tule yöpakkasia!