Olen havainnut itsessäni uuden lahjakkuuden. Hävitän tosi kätevästi valmiin tallentamattoman kirjoituksen! Ei tarvita kuin pari turhaa painallusta ja tadaa, sinne meni. Otetaan siis uusiksi.

Olen huomannut että kurjista asioista tulee paljon helpommin kirjoitettua kuin mukavista. Vai meneekö se niin että niistä kivoista hetkistä haluaa ottaa kaiken irti ja ei niin kivoista ajatuksista tulee kirjoittamaan päästäkseen niistä eroon? Auringonpilkahduksia tällä blogilla lähdin hakemaan ja nyt täytyy muutam kirjoittaa muistiin.

Eilen ajelin kotipuoleen ja käväisin ensimmäiseksi metsässä katsomassa kanttarellipaikat. Ja löytyihän sieltä vielä syömäkelpoisia ämpärinpohja täyteen. Kuvittelin niiden tulon loppuneen lumen ja pakkasen myötä mutta niin vaan niitä oli enemmän kuin suppiksia. Älysin lähteä katsomaan kun sanomalehdessä asiasta oikein mainittiin. Sienet vein vanhempien oven taa kun en itse voi niitä syödä sienisokerin takia. Saan nimittäin sienistä aikasta ilkeät vatsanväänteet.

Varsinainen syy visiittiini oli kummilasten joulukalenterit. Otin ensimmäisen pojan kanssa tavaksi joulukalenterin antamisen ja nyt jatkan samaa kaikkien kolmen kanssa. Vanhemmat saivat Partiolaisten ja nuorin tyttö Nalle Puhin suklaakalenterin. Taisi olla enemmänkin vanhemmille suunnattu tuo suklaajuttu kun tyttö on vielä alle vuoden ikäinen :)

Monta tahmaista tassua otti kaulasta kiinni ja pienien kanssa harjoiteltiin kävelemistä riemusta kiljahdellen. (huokaus)

Tänään olinkin sitten pystyttämässä näyttelyä harrasteryhmän kanssa. Itselläni oli vain yksi työ mukana ja se pääsi ulko-ovea vastapäätä olevalle seinämälle. Tila ei ollut paras mahdollinen töillemme, mutta hienosti se saatiin täytettyä. Mitään virallisia avajaisia ei ole tulossa ja aika pienet odotukset ovat kävijöidenkin suhteen. Vaan eipä ehditty kuukauden varoitusajalla kutsunäyttelyyn paljoa varautumaankaan.